VIERASKYNÄ 1/2014 - Niina Pekkarinen

24.11.2014

Takaisin laudalle

Näin Suomen Splashin uusinnan viime vuoden keväällä ja ajattelin, että kyllä mä paremmin osaan, vaikka en ollut hypännyt 25 vuoteen. Mun mies ei ollut kertaakaan nähnyt mua laudalla, ja me ollaan oltu naimisissa kuitenkin jo 10 vuotta. Loppuvuodesta olin Gymi-leirillä, jossa tehtiin voltteja ja seisottiin käsillä. Siellä oli upeita tyyppejä jotka houkutteli mut mukaan.

Aloitin tammikuussa, kerroksilta. Kaadot vitosesta pelotti. Meillä oli harkoissa ihan mielettömän kivaa, naurettiin maha kippurassa ja perjantait oli jo pelkästään harkkojen takia viikon paras päivä. Joka ikinen kerta oli sellainen olo, että tätä lisää - paljon. Kevään kuluessa käytiin harkkojen ohessa omalla ajalla hyppimässä tosi paljon meidän ryhmässä, ja kerrosten lisäksi aloin tehdä tuttavuutta lautaan niin monen vuosikymmenen jälkeen. Mä tykkään laudasta tosi paljon. Sitä on hauska kuunnella, ja tällaiselle hätäiselle tyypille se opettaa kärsivällisyyttä. Laudalla pomppimisesta tulee onnelliseksi. Varsinkin jos tietää mitä tekee.

Uimahypyissä mua kiehtoo ennen kaikkea itseni voittaminen. Jos ei uskalla hypätä jotain hyppyä, tulee samanlainen olo kuin Lintsillä jos ei uskalla mennä pelottavaan laitteeseen - harmittaa, ja sitten on pakko mennä. On pakko hypätä vaikka pelottaisi. Ja on myös pakko mennä niihin Lintsin laitteisiin (paitsi Kingiin).

Kesän aikana harjoittelin pari kertaa viikossa ja kävin muutamat kisatkin läpi. Sama tahti jatkuu nyt. Ja suureksi ilokseni voin sanoa, että molemmat tyttäreni ovat innolla seuranneet äidin jalanjälkiä ja aloittaneet uimahypyt tänä syksynä. Eikä mun tarvinnut edes pakottaa! Tytöt itse ehdotti. Nyt mulla meneekin osa päivistä altaan vierellä tyttöjen harkkoja katsellessa. On lämmintä, ja katsellessa toisten harkkoja saan ideoita siitä mitä itsekin voisi harkoissa tehdä. Vanhempi tyttäreni sanoi, että voidaan sitten joskus hypätä Lontoossa kolmestaan synkrohyppyjä, mikä on mun mielestä aika hieno tavoite. Siellä on nimittäin halli jossa on 3 kolmosen lautaa. 

En mä usko, että mä ihan Splashin Martinaa päihittäisin, mutta monet muut kyllä. Ja tänään taas harkkoihin. Ihan vain sen takia, että voin.

 

Niina Pekkarinen

(Kirjoittaja on Tiirojen Masters-hyppääjä ja kahden pikku-Tiiran äiti)