VIERASKYNÄ 2/2016 - Karoliina Niemi

19.12.2016

NUORTEN UIMAHYPPÄÄJIEN JUHLAA ULLA KLINGER CUP:SSA

Marraskuun alun pimeys ja lumimyräkkä vaihtuivat neljäksi päiväksi saksalaiseen syystunnelmaan, kun Tiirojen uusi nuorten EM-kisoihin tähtäävä ryhmä (ns. NEM-ryhmä) matkasi yhdessä kahden TOP-ryhmän hyppääjän kanssa Aachenissa järjestettävään Ulla Klinger Cup:iin. Kisat järjestettiin nyt neljättä kertaa, ja osallistujia oli kahdeksasta maasta yhteensä noin 120.


Lensimme Kööpenhaminan kautta Düsseldorfiin, josta kisajärjestäjät olivat varanneet meille kuljetuksen Aacheniin. Matkamme yksi jännittävimmistä hetkistä koettiinkin jo kyseisellä ajomatkalla, kun auton nopeusmittari kaarsi yhä enemmän ja enemmän oikealle saavuttaen lopulta 220 km / h rajan. Perille Aacheniin päästiin kuitenkin ehjin nahoin ja varsin nopeasti…

Matkapäivä oli varattu harjoittelulle. Hallissa oli aika vipinä ja vilske, kun hyppääjiä sinkoili ilmaan ympäri allasta. Valmentajien Sallan ja Jounin katseet vaihtoivat suuntaa aika moiseen tahtiin, kun osa harjoitteli 1 ja osa 3 m laudoilla ja muutama samaan aikaan kerroksilla. Tuota touhua katsellessa mieleeni juolahti kirja Tatun ja Patun oudoista kojeista. Miten hienoa olisikaan, jos nuo Outolan nerokkaat veljekset kehittäisivät valmentajillemme laitteen, jolla näkisi useaan suuntaan samaan aikaan päätä turhaan kääntämättä.


Yöt vietimme suurella mökkialueella, jossa jakaannuimme kahteen asuntoon. Lämpötila taisi vaihdella illan ja yön aikana 14 ja 18 asteen välillä. Onneksi peitot olivat paksut, ja onhan nukkuminen viileässä hyväksi terveydelle. Ainakin me kaikki pysyimme terveinä ja olimme aina aamulla terhakkaina lähdössä hallille. Tosin aamun hetkinä Tatun ja Patun kuuluisasta aamutoimiautomaatista olisi ollut hyötyä – ainakin allekirjoittaneelle, joka olisi tarvinnut kupillisen kahvia heti herättyään eikä vasta hallilla puolitoista tuntia myöhemmin.


Varsinaiset kisat käytiin kolmena päivänä. Odotin saksalaisilta järjestelmällistä otetta kisajärjestelyihin, mutta toisin kävi. Kisojen juoksutusta koskeva tekninen kokous oli yhtä kaaosta, ja aikataulut pettivät erityisesti toisena kilpailupäivänä pahasti: laitteet reistailivat ja hyppytahti oli varsin verkkainen. Olemme Tiirojen järjestämissä kisoissa tottuneet siihen, että hyppääjän koko suoritus kestää noin 30 sekuntia, mutta Aachenissa tämä taisi onnistua vasta viimeisenä päivänä, kun Jouni istui ylituomarin tuoliin.


Kolmen päivän aikana nähtiin upeita kisasuorituksia kaikissa ikäsarjoissa. Tinon ja Annin loistavien mitalisijoitusten lisäksi Tiirat saavutti useita pistesijoja. Tiiraparvi kannusti yhdessä Vantaa Divingin hyppääjien kanssa hienosti toisiaan. Tiirojen ryhmähenki oli erityisen mieluisaa katseltavaa. Vaikka ikähaitari oli 5 vuotta (9-14 vuotiaita), oli selvää, että jokainen otettiin huomioon ja kaikki kuuluivat joukkueeseen. Ryhmähenki ei muodostu tuosta vain kisamatkoilla. Sen pohja rakennetaan niiden viikoittaisten vajaan 20 tunnin aikana, jolloin hyppääjät harjoittelevat yhdessä Mäkelänrinteessä.


Kansainväliset kisat antavat nuorille hyppääjille paitsi kokemusta kovista kilpailuista, niin myös aivan uusia ystäviä. Oma tyttäreni oli 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa mukana Ulla Klinger Cup:ssa ja nautti kansainvälisestä tunnelmasta täysin siemauksin. Kielitaitoa ei vielä rutkasti ole, mutta kummasti hyppyjonossa alkoi muodostua keskustelua pari vuotta vanhemman sveitsiläistytön kanssa. Siellä selvisi, mistä tytöt ovat kotoisin ja minkä hypyn seuraavana hyppäävät. Seuraavalla kerralla tyttöjen keskustelu jatkuu varmasti siitä, mihin se Aachenin altaan reunalla jäi.


Olen ollut vanhempana mukana nyt kahdella ulkomaan matkalla ja usealla kotimaan reissulla, eikä matkaan lähtö ole kertaakaan kaduttanut. Joka kerta olen tutustunut hyppääjiin ja valmentajiin entistä paremmin sekä oppinut hurjasti lisää lajista. Nyt alan jo pikkuisen päästä kärryille siitä, mitä tuomarit hypyssä katsovat, eli miksi joskus hypystä tulee 6 tai jopa 7 pistettä ja toisella kerralla 3.5. Lisäksi alan ymmärtää, mitä hyppyjen numerot ja niiden perässä olevat kirjaimet tarkoittavat - tosin kierrehyppyjen kanssa on vielä hiukan hakemista. Nyt kuitenkin pidetään pieni tauko kisamatkoista ja keskitytään isompien hyppääjien ponnistuksiin PM-kisoissa Mäkelänrinteessä. Helmikuussa sitten taas matkaan ja kohti Eindhovenia.


Karoliina Niemi
(Kirjoittaja NEM-ryhmässä hyppäävän tytön äiti)