Tiiroja treenileirillä Joensuussa

Valmentaja Salla Keckmanin kirjoittamat leiriterveiset

Tiiroja treenileirillä

11 Tiirojen kilpahyppääjää, 2 valmentajaa ja yhtä monta huoltajaa leireili viikonloppuna jo perinteeksi muodostuneella Joensuun Suurleirillä. Leirille kokoontui aikanaan urheilijoita useista seuroista, mutta viime vuosina Tiirat on harjoitellut enimmäkseen omassa porukassa. Kolmen päivän tiivis harjoittelupaketti on mainio startti alkavalle kilpailukaudelle, joka pyörähtää käyntiin Etelä-Suomen aluemestaruuskilpailujen merkeissä tulevana lauantaina.

Nuoremmat hyppääjät ovat kotiutuneet kesälomilta jo heinäkuun lopulla, joten peruskuntokausi oli sujuvassa vauhdissa leirin alkaessa. Vain rautainen peruskunto mahdollistaa kovan fyysisen harjoittelun, ja leirilläkin treenattiin viidestä seitsemään tuntia päivässä. Monipuolisen ravinnon ja riittävän unen merkitystä ei voi korostaa liikaa tässä yhteydessä, ja valtaosa junioriurheilijoistamme tiedostaakin jo hienosti näiden tekijöiden merkityksen päivittäisessä harjoittelussa.

Kun lapsilta kysyttiin, mikä leirillä oli kivointa, olivat vastaukset yhteneviä: Uusien hyppyjen tekeminen oli ylitse muiden, jonka lisäksi akrobatiatyyppinen kuivaharjoittelu sai valtaisan suosion. Hyppääjät harjoittelivat muun muassa eteen- ja taaksepäin voltteja eri suoritustavoilla sekä puolivoltteja, flikkekjä, siltakaatoja ja kierrehyppyjen lähtöjä volttimonttuun. Uimahyppyjen perusteet opitaan kuivaharjoittelun kautta, ja akrobatian lisäksi voima-, nopeus- ja liikkuvuusominaisuuksien on oltava kunnossa jokaisella urheilijalla.

13-vuotiaan Miilan mielestä leiri on hauskaa vaihtelua sen vuoksi, että siellä tapaa seuran muita hyppääjiä ja pääsee harjoittelemaan yhdessä heidän kanssaan. Miila on juuri aloittanut urheiluyläasteen, josta käsin pääsee harjoittelemaan myös aamuisin. Treenimäärä liikkuu 15 ja 17 viikkotunnin välillä, ja kilpaurheilijan asenne huomattiin myös Joensuussa: Miila palkittiin yhtenä leirin tsempparina, joka laadukkaan harjoittelun lisäksi huomioi ihanasti muut urheilijat ja valmentajat sekä ilahdutti koko porukkaa aurinkoisella hymyllään.

10-vuotias Tea teki leirillä uutena hyppynä eteenpäin puolitoista volttia taittaen viidestä metristä. Tämän lisäksi ”siisteintä” oli kierrevoltin opettelu volttimontussa. Myös Tea harjoittelee uimahyppyjä 15 tuntia viikossa ja kertoi seuraavaksi hyppytavoitteekseen eteenpäin kaksi ja puoli volttia kerien kolmesta metristä. Syksyllä on edessä ulkomaan kilpailu Tukholmassa, jossa Dikäinen Tea pääsee osallistumaan myös C-tyttöjen kerroskilpailuun.

Tean kanssa samassa ryhmässä harjoitteleva Anni teki niin ikään uusia hyppyjä, joista vaikein oli sisäänpäin puolitoista volttia kerien viidestä metristä. Annin mielestä uusien hyppyjen tekemisessä on parasta pelon voittaminen eli se tunne, kun uskaltaa. Vatsassa kihelmöi jännitys: Miten hyppy onnistuu? Tajuanko, missä pyörin? Voiko alastulo sattua? Ei hätää. Lopputulos oli mainio, ja Annin hyppy sai koko porukalta uimahallin täyttävät raikuvat aplodit.

Ruokapuoli pelasi koko leirin ajan mainiosti, mikä oli etupäässä tehokkaiden huoltajien ansiota. Nopea välipala harjoituksen jälkeen nopeuttaa palauttamista ja auttaa jaksamaan seuraavaan ruokailuun asti. Huoltoporukka on valmentajille välttämätön apu leireillä ja kilpailumatkoilla niin kuin vanhempien apu urheiluseuran arjessa muutenkin. Kiitos osallistuneille ja tsemppiä tulevaan syksyyn!