TALENT-RYHMÄ KISAHYPPYJEN KIMPUSSA PÄÄSIÄISENÄ

Uimaliiton talent-ryhmäläisten pääsiäisloma kului treenien merkeissä. Loppuviikosta koittaa Bergen Open -kutsukilpailu Norjassa, johon Suomesta lähtee yli kaksikymmentä hyppääjää. Niinpä kisasarjoja hiottiin tauotta kolme päivää, mistä urheilijat antoivat leirin lopuksi positiivista palautetta. ”Oli hyvä saada sarjoihin varmuutta ja paljon toistoja”, ilmoittivat VanDin Odessa Käck ja Tiirojen Eerika Repo, jotka ylittivät vastikään suurmestariluokkarajat C-tyttöjen kolmella metrillä.

Vanhimpien hyppääjien kanssa vedettiin läpi useampi harjoituskilpailu, joissa testattiin omaa tuloskuntoa. VanDin Greta Avonius oli saanut sarjaansa lisää vaikeutta: eteenpäin kaksi ja puoli volttia kolmosesta pyöri kevyesti, vaikka kaveri vielä tarvittiin polskimaan laudan alle varmuuden vuoksi. Tiirojen 12-vuotias Lukas Lundmark aloitti uimahypyt vasta vuosi sitten keväällä, mutta on jo koonnut varteenotettavat kilpailusarjat C-poikien kaikille telineille. Nyt tarvitaan vain paljon toistoja ja rutiinia, jotta hypyt vakiintuvat ja saavat vähitellen myös lisää vaikeutta.

 Leirille mukaan kutsutut minitalent-ryhmän hyppääjät Tyrsky Reunanen, Kerttu Toivonen ja Odessa Jääskeläinen ovat niin ikään lähdössä testaamaan taitojaan Bergeniin. Tällä nuorisolla on asenne kohdallaan ja potentiaalia riittää. Sarjahyppyjen lisäksi teemana olivat kierteet trampoliinilla, kuivalaudalla ja altaalla, ja onnistumisen elkeitä oli ilmassa. 2008 syntyneissä on kasvamassa vahva uimahyppääjäsukupolvi etenkin tyttöjen puolella, jossa useampi harjoittelee jo nyt 15 tuntia viikossa. Vuoden päästä tämä porukka on jo kiinni vaativissa hypyissä ja tulosluokkarajoissa, mikäli motivaatiota edelleen löytyy.

Leirillä treenejä kävi vetämässä myös kaksi vierailijaa. Voimisteluseura Elisen valmentaja opetti välineenkäsittelyä, ja pieni narunpätkä osoittautui yllättävän haastavaksi yhteistyökumppaniksi. Hyppääjien keskuudessa suuren suosion saavutti sirkustaiteilija Mikko Rinnevuoren vetämä hauska, erikoinen ja monipuolinen akrobatiaharjoitus, jossa tehtiin uimahyppääjän näkökulmasta ”tavallista epämääräisempää akrobatiaa”. Mikko kehui hyppääjiä näppäriksi ja tunnollisiksi harjoittelijoiksi, joilta löytyy voimaa ja liikkuvuutta.

Liikkuvuudesta puheen ollen. Siinä on monella vielä tekemistä, ja muun muassa spagaateihin jäi osalla reilusti parannettavaa. Lonkan ja takareiden heikko liikkuvuus altistaa paitsi vammoille tekee myös sen, että taittaen tehdyt hypyt jäävät heikkotasoisiksi. Spagaatin pohjaan venyttäminen vaatii vahvalta ja lihaksikkaalta urheilijalta työtä, hyvin harvalla ne sujuvat itsestään. Mitkään selitykset eivät spagaateja paranna, mutta säännöllisellä venyttelyllä jokaisella on mahdollisuus saavuttaa uimahypyissä tarvittava liikkuvuus.