JOENSUUSSA SEUROJA YMPÄRI SUOMEN

Joensuussa kilpailtiin viime viikonloppuna kahdeksan uimahyppyseuran voimin. Kansallisen tason uimahyppääjät olivat laajasti edustettuna ympäri Suomen.

Pieni mutta kompakti hyppyallas tarjosi mahdollisuuden kahden kilpailun samanaikaiseen pyörittämiseen, ja tapahtuma saatiin lopulta vietyä läpi yksipäiväisenä. Yksipäiväisyyden varjopuoli näkyi ylipitkinä jonoina, sillä sekä metrin että kolmen metrin ponnahduslautoja löytyy Joensuun hallista vain yksi kappale kumpaakin. 120 osallistujasta eniten hyppääjiä keräsivät taso 3, yleinen taso 2 ja alle 9-vuotiaiden taso 1.

Tiiraparvi suoriutui kisaurakastaan komeasti. 11 hyppääjää lähti kotimatkalle mitali kaulassa tai laukussa. Pienten kilparyhmän valmentaja Seela Wuokko oli erityisen tyytyväinen oman tekemisen analysointiin: ”Kun iltapalaverissa keskusteltiin päivän hypyistä ja kilpailun tavoitteista, monelta tuli hyviä vastauksia. Nuoremmatkin osasivat jo kertoa, mikä oli onnistunut ja mihin oli jäänyt parannettavaa”, Wuokko kommentoi.

Analysoinnista puhuttaessa päästäänkin lähemmäs vaikean lajimme ydintä. Hyppääjä joutuu harjoituksissa jatkuvasti pohtimaan, mihin suuntaan käsi osoittaa, missä asennossa pää on ja milloin pitää potkaista auki. Mekaniikan ymmärtäminen on tie tekniikan korjaamiseen, ja syy-seuraussuhteita pohditaan harjoituksissa pienestä pitäen. Ymmärrys lajista tuo myös turvallisuuden tunteen, sillä hypyn pyöriessä teline on koko ajan vain parin sentin päässä hyppääjän kehosta. Oman suorituksen korjaaminen on tärkeää paitsi edistymisen, myös turvallisuuden vuoksi. ”Valmentaja antaa ohjeen, ja hyppääjän tehtävä on keksiä, mikä on hänelle paras tapa toteuttaa pyydetty asia”, totesi kerran Tiirojen 11-vuotias kilpahyppääjä Eerika Repo.

Jatketaan vielä tekniikka-aiheen parissa. Pienenkin asian korjaaminen voi olla pitkä projekti, vaikka päältä päin ei ehkä uskoisi. Korjaaminen vaatii aivotyön lisäksi halua ja rohkeutta toimia oman mukavuusalueen ulkopuolella sekä monesti myös fyysisten osa-alueiden kehittämistä. Yksi Joensuun Finn Cupin pronssimitalisti on valmentajansa mukaan edistynyt tekniikassa erityisesti. ”Robin on saanut hyppyihinsä tyyliä. Siellä näkyy vaiheita, ja pisteet saattavat olla ihan hyvät, vaikkei hyppy olisi aivan pystyssä”, toteaa Robin Mäkelän valmentaja Jouni Seppänen. 11-vuotias Robin ponnisti pronssille tasolla 3, jonka voitti ryhmäkaveri Eemeli Koutajoki.

Aivan ennenkuulumatonta ei ole se, että jollain hyppääjällä on kisahyppy tai hypyn teline ilmoitettu väärin. Väärä hypyn korkeus oli tällä kertaa jäänyt kilpaharrastusryhmän Hertta Lehtiselle, jonka eteenpäin puolitoista volttia oli harjoituksissa tehty kolmen metrin kerrokselta. Joensuussa ei kolmen metrin kerrostasoa kuitenkaan löydy, ja hyppy oli suoritettava viidestä metristä. ”Hertan hermot kestivät haastavassa tilanteessa, ja lopulta uuden hypyn voimin noustiin palkintokorokkeelle”, iloitsee Seppänen.  Palkinnoille yleisellä tasolla 2 ponnisti myös Heidi Antikainen, joka niin ikään suoritti kolme pää edellä tulevaa hyppyä vitosesta. Tasolla 2 sarjassa saa tehdä myös jalat edellä hyppyjä, mutta niissä on matala vaikeuskerroin.

Alle 9-vuotiaiden metrin laudalla Tiirat otti komean kolmoisvoiton Kerttu Arnkilin johdolla. Valmentajalta kehuja sai erityisesti 7-vuotiaan Veikko Leivosen tekeminen, vaikka sijoitus ei vielä aivan kilpailun kärkeen riittänytkään. ”Veikko on ikäisekseen tarkkaavainen ja muistaa aina, mihin korjaukseen hypyssä piti keskittyä”, kehuu Tiirojen valmennuspäällikkö Satu Pirhonen. Kerttua on puolestaan luonnehdittu vastuulliseksi ja oma-aloitteiseksi nuoreksi urheilijaksi. Näillä eväillä on hyvä tarpoa uimahyppääjän polkua eteenpäin. 

Kolme Tiiraa nousi palkintopallille vielä alle 11-vuotiaiden tasolla 2 järjestyksessä Paju Aulio, Axel Mäkelä ja Evan Palikainen. Kilpailun korkeimmat tuomaripisteet annettiin Pajun veteenmenosta, Axel puolestaan keräsi mukavan pistepotin onnistuneella ulospäin hypyllä. Lajin seitsemästä osallistujasta vain yksi tuli muualta kuin Tiiroista.